Seitsemän vuotta sitten esitetyt yleisen ostokiellon puolesta puhuvat seikat ovat edelleen yhtä ajankohtaisia. Prostituoidut ovat usein heikossa asemassa olevia nuoria naisia, ja vaikka toimintaan ei aina liittyisikään paritusta tai ihmiskauppaa on ilmiselvää, että ainoastaan harvoin ajaudutaan prostituutioon täysin vapaaehtoisen valinnan seurauksena. Kyse on useimmiten pikemminkin siitä, että heikossa asemassa olevalla nuorella naisella, joka usein on ulkomaalainen, ei ole ollut valittavanaan muita kuin huonoja vaihtoehtoja. Vuoden 2005 lakiesityksen kantavana ajatuksena olikin se, että prostituutio loukkaa ihmisarvoa ja että ihmistä ja hänen ruumistaan ei voida nähdä kauppatavarana. Tämä pätee edelleen.
Nykyisen lain ongelmat tiedostettiin jo lain säätämisen yhteydessä, ja ne tulivat viimeksi selvästi esille korkeimman oikeuden kesäkuussa antamassa ennakkopäätöksessä. Tapaus koski seksin ostoa ihmiskaupan uhrilta. Päätös osoitti, että seksin ostajan saattaminen vastuuseen nykylainsäädännön mukaan on miltei mahdotonta, vaikka objektiivisesti arvioiden vaikuttaa ilmiselvältä, että ostajan olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että kyseessä on hyväksikäytetty henkilö. Tämä tapaus sai minut vakuuttuneeksi siitä, että nykyinen rangaistussäännös ei parhaalla mahdollisella tavalla tarjoa suojaa parituksen ja ihmiskaupan uhreille. Toinen vakava epäkohta nykyisessä lainsäädännössä on sen antama puutteellinen suoja alaikäisille. Koska seksin ostajalta edellytetään tahallisuutta, tarkoittaa se myös sitä, että seksiä alaikäisiltä ostavat eivät joudu vastuuseen, jolleivät he tienneet tai pitäneet hyvin todennäköisenä että kyseessä on alaikäinen henkilö.Meidän on tehtävä kaikki voitavamme jotta Suomi ei olisi houkutteleva maa ihmiskauppaajille ja parittajille. Tämän edistämiseksi olen vakuuttunut siitä, että meidän vakavasti tulisi harkita Ruotsin mallin mukaista yleistä seksin oston kriminalisointia, joka selvästi on vähentänyt prostituutiota ja hyväksikäyttöä Ruotsissa.
Kolumni Keski-Pohjanmaassa 11.11.2012