Kulmakiviä uudistuksessa ovat poliisin operatiivisen toiminnan säilyminen entisellä tasollaan säästötoimenpiteistä huolimatta ja sen varmistaminen, että poliisin palvelut jatkossakin turvataan sekä suomen että ruotsin kielellä. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on tämän lisäksi linjannut, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan resurssit eivät saa vähentyä ja että poliisin palveluverkkouudistus toteutetaan siten, että alueellinen kattavuus säilytetään myös harvaan asutuilla alueilla. Nämä ovat mielestäni hyvin perusteltuja reunaehtoja uudistuksille ja selkeitä viestejä kansalaisille siitä, mihin uudistuksilla tähdätään.
Jokaisella suomalaisella ja maassamme oleskelevalla ulkomaalaisella on lähtökohtainen oikeus tuntea itsensä turvalliseksi ja tarvittaessa saada apua viranomaisilta tilanteessa, jossa esimerkiksi henkilökohtainen turvallisuus on uhattuna. Tämän perusoikeuden, yhdenvertaisen kohtelun, todellisen toteutumisen kannalta keskeistä on tietenkin, että henkilö riippumatta asuinpaikastaan voi omalla äidinkielellään saada palveluja ja apua poliisilta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että poliisin pitää olla läsnä myös maaseudulla ja että tarvitsemme poliisimiehiä ja -naisia jotka osaavat sekä suomea että ruotsia.PORA-III hankeen yksi tärkeimmistä seuraavista vaiheista on poliisin toimitilaverkoston tarkistaminen, mukaan lukien päätökset tulevien pääpoliisiasemien sijainnista. Tämä työ ei tule olemaan helppoa. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että arviointityötä tehtäessä ja aikanaan itse päätöksenteossa perustuslain vaatimukset otetaan huomioon ja että myös sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän linjausta siitä, että hallintoa kehitettäessä tulee tehdä perusteelliset arviot uudistusten kielellisistä vaikutuksista, noudatetaan.
Kolumni Pohjalaisessa 7.10.2012