Selvä merkki siitä, että syksy on tulossa, on paitsi wenetsialaiset myös hallituksen budjettiriihi. Parina päivänä hallitus on punnertanut eduskunnalle runsaan viikon kuluttua annettavan talousarvioesityksensä kanssa. On ilmiselvää, että mistään yksinkertaisesta tehtävästä näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ei ole kysymys. Se näkyy myös hallituksen ehdottamissa esityksissä.
Eniten on puhututtanut ruoan arvonlisävero. Erilaisia ratkaisuehdotuksia on satanut viikon aikana niin kuin avoimesta taivaasta. Lopulta on päästy sopuun, ratkaisuun, joka näyttää, että politiikassa on hyvä olla paitsi lujaa tahtoa myös runsaasti kekseliäisyyttä. Kaupparuoan arvolisävero laskee nyt lokakuussa 17 prosentista 12 prosenttiin, noustakseen ensi vuoden heinäkuussa 13 prosenttiin. Silloin myös ravintolaruoan arvonlisävero laskee 13 prosenttiin, mikä on erittäin viisas ratkaisu. Olisi ollut kestämätöntä pitää ravintoloiden vero korkeammalla tasolla kuin tavallisen kaupparuoan. Se olisi vääristänyt kilpailua sekä hankaloittanut monen ravintolan mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuudessa. Siinä olisi myös moni työpaikka ollut vaarassa.Samalla kun syömiseen liittyvät arvonlisäverot lasketaan, tullaan ensi heinäkuussa nostamaan kaikkia muita arvonlisäveroja prosentilla. Se on ratkaisu, jonka kanssa voimme elää, koska jotenkin ruokaveron alentaminen on myös rahoitettava. Myös makeisvero tulee takaisin. Sekin on perusteltu päätös ajassa, jossa halutaan edistää lasten, nuorten ja meidän kaikkien terveyttä. Diabeteksen leviäminen on piilevä kansanterveyspommi, joka voi tulla koko yhteiskunnallemme varsin kalliiksi, ellei ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ryhdytä ajoissa. Makeisten, kuten myös virvoitusjuomien, kallistuminen on tässä tilanteessa oikea signaali.
Jokainen meistä, riippumatta tulotasosta, tarvitsee ruokaa päivittäin. Näin ollen on oikeudenmukaista, että juuri ruokaveroa alennetaan, jos samalla voidaan taata, että veronalennus todella näkyy kuluttajan lompakossa. Tässä on nyt ruokakaupoilla näytön paikka. Jotta kaupan uskottavuus ei kärsisi, on veronalennuksen tultava kokonaisuudessaan kuluttajan hyödyksi. Tänään Suomessa ruoan hinta on maailman huipputasoa ja ruokavero on myös EU:n huipputasoa. Tämä on asia, josta emme suinkaan voi ylpeillä. Tätä taustaa vasten hallituksen päätös on myös perusteltu. Kuitenkin kauppaketjuilla ja kauppiailla on vastuu siitä, että käytännössä käy niin kuin hallitus on tarkoittanut. Jos ei, niin kuluttajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin äänestää jaloillaan.
Anna-Maja Henriksson
Kansanedustaja, RKP