Riksdagsledamot, Svenska riksdagsgruppens ordförande Anna-Maja Henrikssons tal i debatten om regeringsprogrammet 2.6.2015
Värderade talman, arvoisa puhemies.
Regeringen Sipilä som är den 74e regeringen i Finlands historia har serverat oss sitt regeringsprogram. Ett program som andas insikt om det ekonomiskt utmanande läge som landet befinner sig i, och en vilja att förnya sig. Å andra sidan, ett program som yppar stora brister vad gäller synen på jämställdhet, minoriteter, landets tvåspråkighet samt främjande av rättsstatsprincipen och demokratin.
Arvoisa puhemies,
olemme nyt saaneet hallituksen, jossa oikeusministerin odotetaan samanaikaisesti hoitavan toista eli työministerin salkkua. Jo hallituksen ensiaskeleet todistavat, että uudella työministerillä tulee olemaan täysi työ työministerin tehtävän hoitamisessa. Yritysten kela-maksuja koskevan ministeri Lindströmin avauksen vuoksi joutuukin kysymään, kuka johtaa yhteiskuntasopimusta koskevaa hallituksen työtä ja onko pääministerillä, työministerillä ja valtiovarainministerillä yhtenäinen näkemys asiasta. Tämä ei ole epäolennainen seikka. Kyse on miljardista eurosta, kyse on tunnelmista työmarkkinoilla ja edellytyksistä saattaa satamaan hyvin tärkeä yhteiskuntasopimus. Noin kymmenen prosentin työttömyyden vallitessa ja työllisyystilanteen käydessä yhä haastavammaksi on käsittämätöntä, että hallitus vaikuttaa asettavan toissijaiseksi niin työllisyysasiat kuin tärkeän oikeussektorinkin, koska yhden ja saman henkilön katsotaan ehtivän hoitaa molemmat. Sallikaa minun todeta, että sellaista superihmistä ei toki ole olemassa. Järjestely tulee väistämättä johtamaan virkamiesvallan kasvuun. Onko pääministeri todella sitä mieltä, että tämä on paras tapa edistää demokratiaa ja synnyttää luottamusta päätöksentekijöitä kohtaan?
Olisin kovin kiinnostunut tietämään, miten pääministeri Sipilä ajatteli, kun hän prosessikaaviossaan päätyi siihen, että näiden kahden ministerinsalkun yhdistäminen oli hyvä ajatus. Ei kai asia voi olla niin yksinkertainen, että Sipilä on tehnyt itseään koskevan periaatepäätöksen, jonka mukaan ministereitä ei saa olla enemmän kuin 14. Jos asia on näin, prosessia on saanut ohjata jokin muu seikka kuin se mikä on maamme kannalta parasta.
Fru talman,
Regeringen har i bilagorna till regeringsprogrammet en liten text, som kan vara nog så giftig för vårt rättsväsende och för hela rättsvården. Man säger nämligen att man ska skära ner domstolarnas och rättsvårdens resurser år 2018 med 20 miljoner € och 2019 med 40 milj €. Dessa enorma inbesparingar på rättsvården skall göras genom att brottmål som idag lagförs i våra allmänna domstolar, där maximistraffet är fängelse i högst 2 år, skall förpassas till polisen att avgöra. Åklagaren skulle fastställa straffet och den åtalade kunde föra ärendet till domstol om han eller hon så önskar ? Detta skulle betyda att tex misshandelsmål och bedrägerier kunde avklaras i polisbilens baksäte. Kan regeringen förklara hur man då riktigt tänkt och hur man avser stärka brottsoffrets ställning ? Att hitta förenklade förfaranden gällande t.ex rattfyllrimålen är helt välkommet, men i reformivern måste man också kunna göra en mera djupgående analys, om för och nackdelar. Medborgarnas rättskydd får inte äventyras!
Miten voimme taata sen, että Suomi on myös tulevaisuudessa maa, joka soveltaa oikeusvaltioperiaatetta ja kunnioittaa vallan kolmijakoa, jossa riippumattomilla tuomioistuimilla on riittävät resurssit? Kaikki puolueet tässä salissa olivat edustettuina parlamentaarisessa työryhmässä, jonka aikaisempi sisäministeri Räsänen ja minä asetimme ja jota johti edustaja Tolvanen ja joka luovutti raporttinsa tämän vuoden helmikuussa. Loppupäätelmänä, jonka myös keskusta ja perussuomalaiset siis hyväksyivät, oli, että sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon resurssien turvaamiseksi vähintään vuoden 2014 tasolla tarvitaan 75 miljoonan euron panostus. Nyt poliisille esitetään 50 miljoonaa euroa, kun samanaikaisesti ilmoitetaan suurista oikeudenhoitoon kohdistuvista leikkauksista. Tämä ei ole järkevää politiikkaa. Suomen kaltaiselle oikeusvaltiolle toimiva tuomioistuinlaitos on A ja O. Maamme kilpailukyky on myös riippuvainen siitä, että maamme oikeuslaitokseen ja joustaviin prosesseihin voidaan luottaa. Miljoona euroa tarkoittaa noin 12 tuomarinvirkaa. 40 miljoonaa euroa vastaa lähes koko valtakunnansyyttäjän viraston budjettia. Leikkaamalla valtion ydintehtävistä syntyy pullonkauloja ja oikeusturva vaarantuu, eikä oikeudenhoidosta tinkimällä voida maamme taloutta pelastaa. Päinvastoin!
Under den senaste regeringsperioden såg också landets första nationalspråksstrategi dagens ljus. En strategi som tar fasta på att stärka såväl finskan som svenskan, vilka bägge är små språk sett ur ett större perspektiv. Mellanrapporten har just avgetts och i den betonas vikten av att arbetet med strategin fortsätter. Inte ett ord finns i Sipiläs regeringsprogram om nationalspråksstrategin. Varför ? Inför riksdagsvalet deltog också samtliga regeringspartier i en debatt på ständerhuset där också president Ahtisaari var närvarande. Presidenten budskap till hela panelen var entydigt. Nationalspråksstrategiarbetet är viktigt och behöver fortsätta. Jag hoppas att det bara är en lapsus av regeringen, att detta inte noterats i programmet.
Saamelaisia maamme ainoana alkuperäiskansana ei mainita sanallakaan hallituksen ohjelmassa. Suomessa asuu Euroopan ainoa alkuperäiskansa, ja kaiken viime kaudella saamelaisasioissa tehdyn kovan työn jälkeen, jolloin ILOn sopimuksen 169 ratifiointi jätettiin yli vaalien lepäämään, olisi mitä suurimmassa määrin toivottavaa, että tämä asia voitaisiin nyt viedä satamaan.
Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että Suomen tulevaisuus riippuu lapsistamme ja nuoristamme – siitä, että heillä on turvalliset kasvuolot ja mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen. Hallituksen koulutussektoriin ja lapsiin kohdistamat säästöt eivät tue tällaista kehitystä. Sanojen ja tekojen pitäisi kulkea käsi kädessä. Vastuullinen puolue voi myös vaalien jälkeen kantaa vastuun siitä, mitä on ennen vaaleja luvannut. Valitettavasti tämän hallituksen puolueet eivät sitä tee!