Mielenkiintoinen eduskuntaviikko on taas takana ja monia tärkeitä keskusteluja on käyty.
Yksi pääteemoista oli pääministerin ilmoitus hallituksen kärkihankkeista. Minä ja ruotsalainen eduskuntaryhmä suhtaudumme hieman kaksijakoisesti hallituksen kärkihankkeisiin. Toisaalta haluamme antaa hallitukselle tunnustusta siitä, että hankkeiden joukossa on monia varsin hyviä toimenpide-ehdotuksia. Toisaalta eräät hankkeet vaikuttavat valitettavasti pikemminkin rahojen pallottelulta kuin todellisilta panostuksilta johonkin uuteen. Onkin syytä todeta, että ei edes parhaalla mielikuvituksellakaan voi ajatella koulutuksen kärkihankkeiden kompensoivan hallituksen samanaikaisesti esittämiä massiivisia leikkauksia. Lisäksi on olemassa vielä aika lailla kysymysmerkkejä sen suhteen, miten hallitus on oikeastaan ajatellut rahoittaa kaikki nämä hankkeet. Ja ovatko eräät hankkeista yksinkertaisesti sellaisia, jotka tulisi hoitaa varsinaisen toiminnan puitteissa ilman kärkihankkeiksi naamioimista.
On syytä myös muistaa, että koko Suomen itsenäisyyden ajan kunnat ovat vastanneet lähidemokratian turvaamisesta. Olemme tottuneet siihen, että päätökset eri palveluista esim. vanhustenhuollosta tehdään lähellä niitä ihmisiä, jotka käyttävät näitä palveluja. Hallituksen historiallisen suuret uudistukset ovat nyt muuttamassa tätä keskeistä periaatetta. Hallitus haluaa luoda jättimäisiä itsehallintoalueita, joiden tehtävänä on kaiken sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. Nämä alueet hoitaisivat lisäksi ilmeisesti myös valtion aluehallinnon sekä pelastustoimen ja mahdollisesti myös osa koulutuksesta.
Monia palveluita koskeva päätöksenteko tullaan näin ollen viemään hyvin kauas yksittäisestä kansalaisesta. Tämän vuoksi on mielenkiintoista, että perinteinen kuntapuolue keskusta on nyt eturivissä ajamassa uudistusta jota voisi myös luonnehtia peitellyksi jättimäiseksi kuntauudistukseksi. On myös niin, että mitä vähemmän itsehallintoalueita tulee, sitä etääntyneempi tulee päätöksenteko olemaan. Vaikkakin järjestettäisiin suoria itsehallintoaluevaaleja, niin toki tulee olemaan niin että pienet kunnat tulevat saamaan hyvin vähän sanottavaa. Demokratian näkökulmasta meille on muodostumassa aika isokin ongelma, jos alueita ei ole riittävästi. Jonkunlainen historiallinen yhteenkuuluvuus pitäisi myös olla. Tästä johtuen, minä näkisin että viisainta olisi 19 aluetta jotka rakentuisivat nykyiselle maakuntapohjalle. Viisasta olisi myös irrottaa sosiaalihuolto kokonaisuudesta, ja antaa kuntien hoitaa sen osion myös tulevaisuudessa. Kun puhutaan perheneuvolasta, päihdehuollosta ja ennaltaehkäisevästä sosiaalityöstä sekä vanhustenhuollosta, ne hoituisi parhaiten niin, että niistä päätettäisiin edelleen kunnissa.
Lopuksi. Suomeen tulee nyt ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. Suuri osa heistä tulevat saamaan oleskeluluvan ja tulevat jäämään tänne. Sen takia kotouttaminen ansaitsee suuren prioriteetin – suuremman kuin kärkihankkeet – jotta Suomeen nyt tulevat turvapaikanhakijat pääsevät nopeasti osaksi yhteiskuntaamme. Kieltenopetus, mahdollisuudet muuhun koulutukseen ja työllistymiseen ovat tässä avainsanoja. Tänne turvapaikanhakijoina tulleille tulee myöntää työlupa heti, niin että he voivat saada nopeasti työtä.