Eduskuntavaalien 2015 jälkeen pääministeri Juha Sipilä hehkutti yritysmaailmasta oppimaansa tehokkuutta ja vannoi hänen kokoamansa hallituksen pärjäävän vaikka kahdellatoista ministerillä. Myös ministeriöiden yhdistäminen oli tuoreen pääministerin mielestä oiva ajatus. Niinpä Stubbin hallituksen 17 ministeriä vaihtuivat Sipilän hallituksen 14 ministeriin.
Jo silloin me RKP:ssä totesimme, että ministereitä on aivan liian vähän. Ihmettelimme muun muassa sitä, miten Suomen tärkein haaste eli työllisyys ei saisi omaa ministeriä, sekä sitä, että tärkeästä lainsäädännöstä vastaava oikeusministeri tekisi työtään osa-aikaisena. Myös pidimme kummallisena, että keskustavetoisen hallituksen maa- ja metsätaloudesta vastaava ministeri hoitaisi samaan aikaan ympäristöministerin painavaa salkkua. Puhumattakaan siitä, että pääministeri itse hoitaisi valtion omistajaohjausta.
Viimeksi kaksi viikkoa sitten tiedusteltiin eduskunnassa pääministeriltä, eikö nyt olisi aika myöntää virheensä ja lisätä ministereiden määrää, kun lainvalmistelu ja maataloustuet kärsivät, ja omistajaohjauksen puolueettomuudesta on mennyt viimeinenkin usko. ”Olemme todenneet, että hyvin pärjäämme tällä joukkueella,” vastasi silloin pääministeri Sipilä.
Pääministerin muistinmenetys lienee ollut ohimenevää sorttia, sillä keskiviikkona hän kuitenkin yhtäkkiä muisti olleensa jo syyskuussa sitä mieltä, että ministeri Lindströmin työtaakkaa olisi syytä keventää, ja että salkku siksi olisi syytä jakaa kahdelle eri ministerille. Tämä muistin äkillinen palautuminen tuli tarpeeseen, sillä perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli sunnuntaina ilmoittanut jättävänsä puheenjohtajuuden, mutta jatkavansa mieluusti ulkoministerinä.
Nyt sopii toivoa, että pääministerin katkeileva muisti palautuu myös muiden kummallisten lupausten osalta. Kuten sen, että koulutuksesta ei pitänyt leikata, tai sen, että sote-uudistuksen piti tehdä hoidosta edullisempaa ja tasa-arvoisempaa.