– On pitkään ollut selvää, että Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, joka asettaa potilaan keskiöön ja turvaa suomalaisten oikeuden hyvään hoivaan ja hoitoon koko maassa myös tulevaisuudessa. Nyt sosiaali-, terveys- ja sairaanhoito sekä pelastustoimi tulevat saman hatun alle, kun vastuu siirtyy 21 uudelle hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille. Se sujuvoittaa potilaan saamaa palvelua. Uudistusta on työstetty 15 vuotta, ja nyt se vihdoin toteutuu, Henriksson sanoo.
Aikaisemmasta poiketen nyt hyväksytty malli sisältää Uudenmaan erillisratkaisun. Maakunta jaetaan yhteensä viiteen eri hyvinvointialueeseen (Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Vantaa-Kerava, Keski-Uusimaa ja Helsingin kaupunki), joista Helsingin kaupunki on oma alueensa.
– Erillisratkaisu on suuren väestömäärän Uudellemaalle elintärkeä, ja sen kautta voidaan varmistaa, että terveydenhoitoa koskevat päätökset myös jatkossa tehdään lähellä uusimalaisia. Ilman tätä ratkaisua Uudestamaasta olisi tullut aivan liian suuri 1,7 miljoonan asukkaan alue, jossa lähidemokratia ja kielelliset oikeudet olisivat helposti jääneet puristuksiin.
– Hoitoa ja hoivaa tarvitessaan on erityisen tärkeää saada palvelua äidinkielellään. Kielellisten oikeuksien aikaisempia malleja parempi huomioiminen on yksi RKP:n määrätietoisen työn tuloksista. Jokaiselle kaksikieliselle hyvinvointialueelle perustetaan oma kielilautakunta, jolla on tärkeä rooli kielellisten oikeuksien toteutumisessa. Lautakunnan puheenjohtajalla on automaattinen puhe- ja läsnäolo-oikeus hyvinvointialueen hallituksessa. Tämä on tärkeää sen turvaamiseksi, että kielelliset palvelut huomioidaan hyvinvointialueen päätöksenteossa.
– On myös erittäin tärkeää, että suomenruotsalaisille kehitysvammaisille ja heidän tulevaisuuden palveluilleen on löytynyt ratkaisu. Vaikka Kårkulla nykyisessä muodossaan lakkaa, tulevat palvelut tietysti säilymään. Tässä Varsinais-Suomella on tärkeä rooli kaksikielisten alueiden välisen yhteistyön koordinoinnissa.
Palveluseteleitä voi käyttää kuten aiemminkin
Palveluseteleitä käytetään jo nykytilanteessa mahdollistamaan yksityisen sektorin tuki julkiselle sektorille esimerkiksi hoitojonojen lyhentämisessä ja hoidon saavutettavuuden turvaamisessa.
– Julkisella sektorilla tulee myös jatkossa olla päävastuu suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollosta. Samalla yksityisellä ja kolmannella sektorilla on tärkeä rooli suomalaisten tasa-arvoisen hoidon saatavuuden turvaamisessa. Tämä on erityisen tärkeää vanhustenhoidossa, jossa Suomi ei pärjäisi ilman kolmatta sektoria, Henriksson sanoo.
– Erityisen tärkeää on myös, että eduskunta vahvisti niin sanotun Kruunupyyn mallin mahdollisuuden, ja että kuntalaisten hoito turvataan Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan välisen sopimuksen kautta.
– Olen myös tyytyväinen, että rahoitusmallia muutettiin RKP:n viime syksynä edellyttämään suuntaan. Hallitus jatkaa nyt maakuntaveron selvittämistä. Hyvinvointialueiden rahoituspohja tullaan joka tapauksessa turvaamaan.
Hyvinvointialueiden väliaikainen hallinto aloittaa työnsä muutaman viikon päästä. Sen tehtävänä on valmistella käytännön asioita siten, että hyvinvointialueiden valtuustot voivat aloittaa toimintansa 1.3.2022. Vuodesta 2023 lähtien kunnilla ei ole enää roolia hoidon järjestäjänä.
– Nyt on alueiden tehtävänä toteuttaa uudistus ja rakentaa käytännön puitteet. Samalla uudistus on kunnille helpotus, kun hoito siirtyy hyvinvointialueiden vastuulle ja kunnat voivat keskittyä varhaiskasvatukseen, kouluihin, kaavoitukseen, elinkeinoelämän kehitykseen ja muihin lähipalveluihin, Henriksson sanoo.