Äidilläni oli tapana sanoa, että kukaan ei voi ottaa pois hänen ammattiaan, vaikka hän oli siirtynyt eläkkeelle. Hän ei pitänyt lomakkeista, joihin tuli täyttää ammatti tai arvonimi, ja joissa oli oma ruutu niille, jotka olivat ”eläkeläisiä”. Hän halusi kutsua itseään eläkkeellä olevaksi sairaanhoitajaksi, ei miksikään muuksi. Hänen ajatuksensa oli hyvin järkevä. Ajatelkaa, millainen voimavara meillä on kaikissa, jotka usein hyvin pitkän työuran jälkeen ovat siirtyneet eläkkeelle. Ajatelkaa, millainen kokemus ja viisaus heillä on. Heitä ei saa nähdä rasitteena yhteiskunnalle, vaan voimavarana. Tämän päivän ja huomisen eläkeläiset ovat nykyaikaisia ihmisiä, jotka haluavat olla mukana maailman menossa. Monet heistä kuluttavat ja voivat matkustaa, toisin kuin aikaisempien sukupolvien eläkeläiset, joilla ei tätä mahdollisuutta ollut. Moni haluaa olla aktiivisesti mukana yhteiskunnan tapahtumissa. Tämä meidän pitää osata hyödyntää. Folkhälsanin ”Isoisä koulussa” on erinomainen esimerkki tästä. Tarvitsemme senioreitamme myös kunnallispolitiikassa ja arvokkaassa yhdistystoiminnassamme.
Takuueläke, joka astui voimaan 1.3.2011, oli iso askel oikeaan suuntaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten tilanteen parantamiseksi. Meidän tulee jatkaa sillä tiellä.