Lapsen äänen pitää kuulua!

Vastaanotin tällä viikolla valtioneuvoston asettaman, Onnettomuustutkintakeskuksen yhteydessä toimineen tutkintaryhmän raportin kahdeksanvuotiaan Eerika-tytön traagisesta kuolemasta. Tapaus järkytti meitä kaikkia ja osoitti vakavia puutteita viranomaisten yhteistoiminnassa. Nyt koko tapahtumaketju ja sen syyt sekä viranomaisten menettelyt on tutkittu siitä näkökulmasta, että voisimme oppia tekemään asiat toisin ja vastaavat virheet vältettäisiin tulevaisuudessa. Tapauksen rikostutkinta mahdollisten virkavirheiden osalta on vielä kesken.

Tämä poikkeuksellisen tapahtuman tutkinta aloitettiin kahdesta syystä. Ensinnä siksi, että turvallisuus, tässä tapauksessa lasten turvallisuus paranisi. Toinen syy oli viranomaisten toimien selvittäminen ja toiminnan kehittäminen ilman viivästyksiä. Tutkintaryhmän selvitys syventää meidän ymmärrystämme niistä seikoista, jotka ovat tämän tapauksen ja muidenkin vastaavanlaisten traagisten lastensurmien taustalla.

Tutkinta osoitti selkeästi, että millään viranomaisella ei ollut kokonaiskuvaa Eerikan tilanteesta ja hädästä. Näin ei tietenkään saa olla. Selvitys tuo erityisesti esille tarpeen luoda selkeät ohjeet pahoinpitelyn tunnistamisesta mm. neuvolatyöntekijöille, lastentarhaopettajille, opettajille ja kouluterveydenhuollolle. Selvitys suosittaa myös, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) jatkossa keräisi tiedot ja raportoisi kaikista lapsen kuolemaan johtaneista perheväkivaltatapauksista. Selvityksessä todetaan edelleen, että huoltajuudesta ja lapsen kodista päätettäessä tulisi vakioida kodin olosuhteiden selvitysmenettelyt niin, että aina tehtäisiin tietyt tarkistukset. Niihin tulisi kuulua ainakin kodissa asuvien taustojen selvittäminen sekä poliisilla, koululla tai terveydenhuollolla olevien tietojen kokoaminen. Näihin suosituksiin on helppo yhtyä.

Kuten monesti aikaisemmin olen todennut, meillä on edelleen vakavia ongelmia perheväkivallan suhteen Suomessa. Meillä kuolee länsimaisittain arvioituna aivan liian paljon sekä aikuisia että lapsia perheväkivallan uhreina. Meidän on pystyttävä nopeasti kääntämään nämä synkät luvut laskuun.

Eerika-tapaus osoittaa myös, että viranomaisten ja meidän kaikkien on paremmin osattava kuunnella lasten ääntä, havaita heidän tarpeensa ja hätä ja reagoida heti, jos epäilemme että lasta pahoinpidellään tai hyväksikäytetään.

Nyt on meidän päättäjien tehtävä huolehtia siitä, että suosituksista syntyy tekoja koulu- ja sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa sekä kaikissa niissä toimijoissa, jotka työskentelevät lasten ja nuorten hyvinvoinnin parhaaksi.

Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri (rkp)