Vähemmistövaltuutettu julkisti viime viikolla selvityksen Suomessa asuvien romanien kohtaamasta syrjinnästä. Tulokset ovat masentavia. Melkein 70 % kyselyyn vastanneista romaneista kertoi kokeneensa syrjintää jollakin elämänalueella viimeisen vuoden aikana. Suomen romanit kokevat arkielämässään jopa enemmän syrjintää kuin esimerkiksi somalialaistaustaiset henkilöt. Olen täysin samaa mieltä vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetin kanssa kun hän toteaa, että "tulosten pitäisi havahduttaa huomaamaan, kuinka mittavasta yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta romanien syrjinnässä on kyse”.
Merkillepantavaa vähemmistövaltuutetun selvityksessä on, että siinä romanien kohtaamien syrjintäkokemusten lisäksi nostetaan esille myös romanikulttuuriin kuuluvia tapakäytänteitä, kuten esimerkiksi niin sanottua väistämisvelvollisuutta ja muuttolupakäytäntöä, jotka usein merkittävällä tavalla rajoittavat romanien oikeuksien toteutumista yksilötasolla. On hyvin positiivista, että romanit itse näyttävät olevan valmiita keskustelemaan näiden monella tapaa ongelmallisten tapakäytänteiden haitallisista vaikutuksista.
Viime viikolla hallituksessa otettiin iso askel eteenpäin eri vähemmistöjen aseman ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Seitsemän vuotta kestäneen lainvalmistelun jälkeen annettiin eduskunnalle hallituksen esitys uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi. Viime hallituskaudella uudistus kaatui erimielisyyksiin tarvittavista lisäresursseista. Uuden lain myötä vähemmistövaltuutetusta tulisi yhdenvertaisuusvaltuutettu jonka mandaatti, tehtävät ja resurssit laajenisivat huomattavasti. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että hallitus tällä kertaa tiukasta taloustilanteessa huolimatta päätti panostaa syrjittyjen perusoikeussuojaan. Uusi laki tulee aikaisempaa paremmin edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista ihmisten arkielämässä, esimerkiksi koulutuksessa ja työelämässä, ja mitä tärkeintä, suoja syrjinnältä olisi yhtäläinen riippumatta siitä, perustuuko syrjintä etniseen alkuperään, kieleen, ikään, uskontoon, mielipiteeseen, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn. Nykyistä johdonmukaisemmalle ja kattavammalle laille onkin huutava tarve, sillä EU:n komission viimeisimmän niin sanotun eurobarometritutkimuksen mukaan yli 800 000(!) Suomessa asuvaa henkilöä kokee jonkinlaista syrjintää vuosittain.
Haluan uskoa siihen, että Suomen oikeusministeri vuosimallia 2040 kolumnia kirjoittaessaan voi todeta, että asenteet suomalaisessa yhteiskunnassa viimeisen 25 vuoden aikana ovat merkittävällä tavalla muuttuneet, minkä seurauksena eri vähemmistöryhmien kuten esimerkiksi romanien, somalitaustaisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjintää esiintyy enää hyvin harvoin.
Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri (rkp)
