Ihmiskaupan ja parituksen uhrit ansaitsevat suojaa

Tällä viikolla lehtiotsikot ja TV-lähetykset ovat olleet täynnä uutisia seksinostosta ja sen kieltämisestä. Joku saattaa kysyä, miksi tämä teema nousi esille näin voimakkaasti ja juuri nyt? Syy siihen on kuitenkin aivan looginen. Keskiviikkona Helsingin Yliopiston tutkijat Johanna Niemi ja Jussi Aaltonen luovuttivat oikeusministeriölle laatimansa selvityksen seksikaupan kohteiden hyväksikäytöstä ja arvion vuodesta 2006 voimassa olleesta rajoitetun seksin ostokiellon toimivuudesta. Hallitus oli viime vuonna vahvistamassaan tasa-arvo-ohjelmassa päättänyt lainsäädännön kattavasta arvioinnista, jonka jälkeen linjattaisiin tarvittavat toimenpiteet. Tässä pisteessä olemme juuri nyt.

Tutkijoiden selvitys osoitti selkeästi, että nykyinen lainsäädäntömme, joka kieltää seksin oston ainoastaan ihmiskaupan tai parituksen kohteelta, ei ole toimiva. Voimassa olevat säännökset ovat vaikeaselkoisia eivätkä ne anna suojaa ihmiskaupan ja parituksen uhreille. Ongelmallista on myös, että järjestyslain seksin oston ja myynnin yleisellä paikalla kieltävää säännöstä on sovellettu pääasiassa seksin myyjiin. Erityisen merkittävä on tutkijoiden tekemä havainto, että syytteet seksin ostajia vastaan eivät menesty tuomioistuimessa, koska syyttäjän pitäisi pystyä jälkikäteen näyttämään, että ostajan olisi pitänyt tietää ihmiskaupasta tai parituksesta. Tällä hetkellä rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen on lähinnä teoreettinen ja rikosvastuun ulkopuolelle jää huomatavan paljon tapauksia, jotka tosiasiassa liittyvät paritukseen tai ihmiskauppaan. Tämä ei ole hyväksyttävää.

Mielestäni nyt valmistunut selvitys osoittaa, että meillä Suomessakin olisi syytä ottaa käyttöön Ruotsin mallin mukainen seksin oston kokonaiskielto. Huomionarvoista on, että Ruotsissa täyskielto, joka on ollut voimassa vuodesta 1999, on yhteiskunnassa laajasti hyväksytty ja sitä kannattaa jopa 70-80 prosenttia ruotsalaisista.

Kokonaiskiellon vastustajat väittävät usein, että prostituutio siirtyisi ns. ”maan alle” ja uhreista tulisi entistäkin haavoittuvaisempia täyskriminalisoinnin seurauksena. Kokemukset Ruotsista eivät kuitenkaan vahvista tätä näkemystä. Ruotsin poliisi on myös osuvasti todennut, että prostituutio ei juuri voi toimia näkymättömissä, sillä edellytys toiminnalle on, että seksin myyjät ja ostajat löytävät toisensa.

Nyt on keskustelun aika. Toivon, että kaikilla puolueilla olisi halukkuutta korjata ilmeiset voimassaolevan lain puutteet ja antaa ihmiskaupan ja parituksen uhreille heidän ansaitseman suojan.

Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri (rkp)